Sovittelu perustuu restoratiivisen oikeuden ajatukseen, jossa osapuolet omistavat konfliktinsa ja heillä on sekä oikeus että velvollisuus osallistua sen ratkaisuun. Sovitteluun kuuluu tällöin sovittelijan / sovittelijoiden yksilötapaamiset konfliktin osapuolten kanssa ennen yhteistä tapaamista. Prosessissa olennaista ovat toisen osapuolen kuuleminen, tunteiden käsittely ja tavoite päästä kaikkia osapuolia jollakin tapaa hyödyttävään loppuratkaisuun. Sovittelu myös ennaltaehkäisee konflikteja ja parantaa yhteistyötaitoja. Ratkaisukeskeiseen sovitteluun kuuluu myös seuranta, jossa tarkastellaan sopimuksen toteutumista. Mikäli sopimukseen ei päästä, tuottaa se prosessina kuitenkin arvokasta lisätietoa työyhteisön jäsenistä ja tavoista toimia.
Sovittelu on luottamuksellista siihen osallistuvien kesken, siitä tehdään kirjallinen sopimus. Myös sovittelua raamittavat säännöt kirjataan ja ne tulee kaikkien osallistujien hyväksyä.
Ratkaisukeskeinen sovittelu voi parantaa merkittävästi työssä viihtyvyyttä ja mm. vähentää sairaspoissaoloja.
Martti Ahtisaarta siteeraten: “rauha on tahdon asia”. Sovittelu on käytännönläheinen rauhan menetelmä ❤


